Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Keskiajaltalähtien pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään nykyään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Suomessa pyhäinpäivänä läheisten haudoille voidaan viedä kynttilöitä kuolleiden muistoksi.
Kristityn elämässä on usein jännite kahden todellisuuden välillä: toisaalta haluamme elää Jumalan mielen mukaisesti, toisaalta kohtaamme joka päivä oman keskeneräisyytemme, heikkoutemme ja erehtyväisyytemme. Usein kristittyyn liitetään ajatus jonkinlaisesta esimerkillisyydestä, ehkä jopa virheettömyydestä. Mutta todellisuus on toisenlainen – eikä...
Moni kristitty pohtii, miten Pyhän Hengen johdatus toimii käytännössä. Onko se vahva ääni sydämessä, yliluonnollinen näky vai rauha, joka kertoo mihin suuntaan mennä? Totuus on, että Pyhän Hengen johdatus voi olla kaikkea tätä – ja joskus jotain paljon arkisempaa.
Moni meistä tunnistaa sen hiljaisen ajatuksen: "Entä jos en usko tarpeeksi?" Ehkä rukous tuntuu ontolta, Raamatun sanat eivät kosketa, tai Jumala tuntuu kaukaiselta. Silloin voi hiipiä pelko, että oma uskoni ei riitä – että olen jollain tavalla huonompi kristitty kuin muut.
Raamatussa puhutaan kuinka lapsi on tärkeässä roolissa taivaassa, jokainen ihminen pitäisi tulla lapsen kaltaiseksi, kun Jeesus sanoo esimerkiksi:
Kun puhumme Raamatun henkilöistä, mieleen nousevat usein tutut nimet: Mooses, Daavid, Maria ja Paavali. Mutta Raamattu on täynnä myös vähemmän tunnettuja hahmoja, joiden tarinat voivat puhua meille syvästi tänäkin päivänä. Heidän kauttaan näemme, että Jumala käyttää tavallisia – joskus syrjään jääneitä – ihmisiä suurissa suunnitelmissaan.
Moni kristitty pohtii jossain vaiheessa elämäänsä: Puhuuko Jumala meille vielä tänä päivänä, että me kuulisimme korvin?
Vapaus on sana, joka saa monen sydämen sykkimään nopeammin. Usein ajattelemme vapautta mahdollisuutena tehdä mitä tahdomme, valita oman polkumme ja päättää omista asioistamme. Mutta Raamattu puhuu vapaudesta hyvin syvällisellä ja erilaisella tavalla. Kristillinen vapaus ei ole vain vapautta ulkoisista rajoitteista, vaan vapautta, joka lähtee...
Me elämme ajassa, jossa keskeneräisyyttä siedetään huonosti. Kaikkialla meille tarjotaan täydellisyyden illuusiota: somessa kiillotettuja kuvia, työelämässä jatkuvaa suorittamista, ja jopa seurakunnassa voi syntyä paine näyttää siltä, että kaikki on kunnossa – että usko on vahva, rukouselämä syvä ja sydän täynnä iloa. Mutta todellisuus on usein...