Jumalan armo riittää – toivoa elämän myrskyissä

Elämä ei ole aina helppoa. Meitä koetellaan eri tavoin – sairauden, menetyksen, yksinäisyyden, epävarmuuden tai epäonnistumisten kautta. Joskus tuntuu, että olemme unohtuneet, että Jumala ei enää kuule huutojamme. Mutta juuri niissä hetkissä, kun oma voimamme loppuu, Jumalan armo astuu esiin.

Armo ei ole ansaittua, mutta se on todellista

Raamatussa sanotaan:
"Minun armossani on sinulle kyllin. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9)

Me elämme maailmassa, jossa suoritus ja ansaitseminen ovat arkipäivää. Työssä, koulussa, ihmissuhteissa – usein tuntuu, että arvomme riippuu siitä, kuinka hyvin suoriudumme. Mutta Jumalan valtakunnassa pätee toisenlainen logiikka: siellä rakkaus ja armo eivät perustu tekoihimme, vaan Jumalan hyvyyteen.

Kristillinen usko ei ole ensisijaisesti moraalinen ohjelma tai lista sääntöjä, vaan suhde – suhde elävään Jumalaan, joka rakastaa meitä pyyteettömästi. Tämä rakkaus tuli näkyväksi Jeesuksessa Kristuksessa, joka kuoli meidän puolestamme. Hän kantoi syntimme ja avasi tien vapauteen. Se on armon ydin.

Jumala on kanssamme myös myrskyissä

Kun opetuslapset pelkäsivät hukkumista veneessä, Jeesus nukkui veneen perällä. He herättivät Hänet huutaen: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" (Mark. 4:38) – kuinka inhimillinen reaktio! Ja kuinka usein mekin huudamme samaa – "Jumala, etkö välitä?"

Mutta Jeesus nousi, nuhteli myrskyä, ja tuli tyven. Sen jälkeen Hän kysyi: "Miksi olette noin pelokkaita? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?"

Tämä kertomus muistuttaa meitä siitä, ettei Jeesus ole poissa myrskyn aikana – Hän on siellä meidän kanssamme, vaikka me emme heti näe Häntä toiminnassa. Hän on läsnä, ja Hänen voimansa on suurempi kuin mikään, mikä meitä uhkaa.

Kristitty ei kulje yksin

Yksi kristillisen uskon suurimmista aarteista on se, että Jumala ei kutsu meitä yksinäisyyteen, vaan yhteyteen – Hänen kanssaan ja toinen toistemme kanssa. Seurakunta, rukousyhteys, hengellinen perhe – nämä eivät ole vain uskonnollisia muotoja, vaan lahjoja, jotka Jumala on tarkoittanut tueksemme.

Jos tunnet olevasi yksin, et ole. Jumala on luvannut olla kanssamme kaikki päivät – ei vain silloin, kun me jaksamme uskoa vahvasti tai käyttäydymme oikein, vaan myös silloin, kun horjumme ja epäilemme.

Jeesus sanoi: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:20)

Toivo ei ole harhaa – se on ankkuri

Hebrealaiskirje sanoo: "Tämä toivo on meille kuin sielun ankkuri, luja ja varma." (Hepr. 6:19)

Kristillinen toivo ei ole toiveajattelua tai sokeaa optimismia. Se on luottamusta siihen, että Jumalan lupaukset pitävät. Että pimeyden jälkeen koittaa valo. Että kuoleman jälkeen tulee ylösnousemus. Että Jeesus on voittanut maailman.

Jos olet keskellä pimeyttä juuri nyt, haluan rohkaista sinua: pidä kiinni toivosta. Jumala ei ole unohtanut sinua. Hänen armonsa riittää sinulle tänäänkin. Ja vaikka et vielä näe tietä eteenpäin, Hän näkee. Hän johdattaa. Hän kantaa.

Päätösrukous

Herra, kiitos siitä, että Sinun armosi riittää. Auta minua luottamaan Sinuun silloinkin, kun en ymmärrä kaikkea. Auta minua muistamaan, että Sinä olet kanssani myrskyissä ja että Sinun rakkautesi ei koskaan horju. Täytä sydämeni toivolla ja rauhalla. Johdata minut lähemmäksi Sinua ja anna minun olla valo toisille, jotka kulkevat omia vaikeita polkujaan. Jeesuksen nimessä, aamen.